AS-alumnit Burning Manissa Osa 2: Black Rock City

Saavuimme ensikertalaisina Nevadan autiomaahan Early Access -passilla sunnuntaina  28. elokuuta ja aloimme Peterin kanssa rakentaa leiriä, johon olin ostanut lipun festivaalipääsymaksun lisäksi. Ystäväni Meri ja Otto olivat saapuneet ja edellisenä päivänä rakentamaan tiipiitä. Leirissä olisi 80 muuta asukkia, arkipäivän tarpeellisia tavaroita kuten kattiloita sekä vettä ja luonnonvoimilta suojaavia tiipiitä asumiseen. Periaatteessa jokainen tuo kaikki tarpeelliset esineet itse, mutta on järkevää hankkia yhdessä tiettyjä mukavuuksia kokonaisuutena - leirinä. Leirissä on minun ja Bembun lisäksi noin 11 muuta suomalaista ystävää, mutta me kaksi olemme AS-alumnien timanttinen edustus Black Rock Cityssä.

Disclaimer: Kaikkien artikkelin kuvien luvaton käyttö, kopiointi ja uudelleenjulkaisu kielletty. Pyydä lupaa käyttää kuvaa AS-alumnit ry:ltä ja mainitse kuvaaja erkka.mutanen(a)gmail.com käytön yhteydessä mikäli saat luvan käyttää kuvaa.

Black Rock City: The Man

Mies eli The Man tervehti meitä Playan keskellä, odottamassa kaikkia vieraita saapuvaksi. Vartijat tarkkailevat, ettei kukaan pääse rakennuksen aikana perimeterille loukkaamaan itseään vahingossa.

Black Rock City: Camp Site Tipis
Randyn käsinvalmistetut tiipiit suojasivat tuulelta ja kylmältä ja hiekalta erinomaisesti Nevadan tappavassa ilmastossa. Seinän kaksoisvälirakenne toimii eristävänä kerroksena ja yön noin nollaan Celsius-asteeseen laskeva lämpötila jääkin mukavasti ulkopuolelle kuten myös päivällä polttava aurinko.
 

Autiomaan kaistale, jolle Black Rock City (BRC) rakennetaan on itse asiassa natiiviasukkaiden alkuperäisiä maita, joten tietyt Burning Manin kävijät arvostivat isäntämme Randyn valmistamia tiipiitä valtavasti. Tiipiit olivat kunnia-asia Randylle, joka toi suuritöisesti tarvikkeet pickupilla ja peräkärryllä perille asti. Tiipiit oli valmistettu ja suunniteltu niin alkuperäisellä reseptillä, että natiivien kaukaiset jälkeläiset olivat iloinneet hyvästä käsityöperinteestä tiipiit nähdessään.

Black Rock City: Friends will be friends.

Suomalaisten pukeutumistyylit Burning Manissa olivat monenlaiset. Kuinka pukeutua jos pitäisi suojautua auringolta, mutta kuitenkaan ei saisi tulla kuuma ja mieluiten olisi vielä hyvin teemaan sopivat vaatteet?

Opin tiipiiden kokoamisen lisäksi käyttämään aggregaattia, vesipumppua, kaasukeittiötä sekä pesemään kädet ja jalat huolellisesti jokaisen päivän jälkeen. Nevadan autiomaan hiekka on hienojakoista ja emäksisen syövyttävää, joten neutraloimme jalkojen ja käsien ihon päivittäin happamalla etikalla. Helpotustoimenpiteisiin oli käytössä yltäkylläisesti bajamajoja, mutta keitinvedet ja muut harmaat vedet kerättiin astioihin ja hävitettiin yhteistyössä paikallisten jäteyhtiöiden kanssa. Oli huomattava, että ainoastaan yksi jäteyhtiö ylipäätään suostui toimimaan Black Rock Cityn alueella, joten vessojen käytön suhteen kaikki vieraat olivat tarkkana, ettei kukaan suututa ainoata jätehuoltoa suorittavaa firmaa.

Black Rock City: Playa lights at night and Pulpo Mecanico.
Playan yössä voi nähdä uskomattoman määrän LED-valoja sekä elektroluminesenssikuituja. Art carit pyörivät paikasta toiseen ja kuvassa näkyvä tultasyöksevä Pulpo Mecanico oli yksi kylmän yön suosikkilämmittäjistä liekinheittimineen.
 
Black Rock City: Main stage for artists.
Eri sound campien isoilla lavoilla esiintyi monia DJ:tä, ja jokaisella campilla oli oma artistipossensa. Tässä kuvassa lauteilla veivaa Skrillex. Useimmiten vähemmän nimekkäät artistit soittivat ne parhaat keikat hyvin pienillä lavoilla.
 

Black Rock City: A morning coffee in the camp.

Suomalainen kuksa ja siihen kiehautettu Warrior-kahvi maistui monena aamuna. Rasvakahvin energiaboosti antoi energiaa vaihtaa ylle päivän vetimet ja käydä laittamaan aamiasta tai lounasta riippuen vuorokauden ajasta. Myönnän juoneeni useammin ihan tavallista instakahvia, joka maistui enemmän tavalliselta kahvilta. Heitin kuksan lopulta eeppisesti Miehen palavaan raunioon, aivan kuten Frodo heitti sormuksen lopulta Mount Doomin polttavaan uumeniin...!
 

Peseytymiseen käytimme viikon ajan kertakäyttöisiä baby wipeseja. Suihku oli telttailijalle käytännön mahdoton luksusväline. Pyyhin itseni joka ilta huolellisesti ennen makuupussiin sujahtamista hiekan pitämiseksi loitolla, mutta päiväsaikaan mottoni oli “just embrace the sand” kaikessa yksinkertaisuudessaan. Peseytyminen, jätehuolto ja kaikki roskan generointi liittyy oleellisesti tapahtuman tärkeimpään periaatteeseen: oman leirin tulee olla niin omavarainen ja huolellinen, ettei aavikolle jää mitään jälkiä tapahtuman päättymisen jälkeen. Tämän voi nähdä joko utopisen hienona yhteiskuntajärjestyksenä tai sitten yltiökulutuksen muotona - päätät loppukädessä kuitenkin itse, mitä kokemuksesta jää käteen.

Roskaamista vahditaan tapahtuman aikana kehottamalla kaikkia noukkimaan MOOPia eli Matter Out Of Place tai suomeksi "sinne kuulumatonta materiaa" Playalta mukaansa. Tapahtuman jälkeen oman leirin jälkipyykin voi tarkastaa julkiselta jätekartalta, josta näkee hyväksytäänkö leiri takaisin Playalle seuraavana vuonna vai ei. Omasta ympäristöstä on pidettävä huolta, tai muuten oma käyttöoikeus loppuu kestämättömänä ratkaisuna!

Minulle Burning Man oli hieno kokemus ja oli mahtavaa tutustua kaikkiin uusiin kasvoihin omassa leirissä. Leirillä oli omat äiti- ja isähahmot, jotka pitivät kuria yllä ja jotka kaikki tunsivat, mutta myös uusia tyyppejä ympäri maailmaa: Australiasta, Kanadasta, Suomesta, ja muutenkin ympäri Eurooppaa. Leirissämme pidettiin myös yhdet häät ja vihkiminen oli erikoinen lisä jo valmiiksi hienoon leiriyhteisöön. Ruokailuja oma leiri ei tarjonnut, mutta ruoanlaittovälineet kylläkin. Useimmiten lähdimme tutustumaan BRC:n salaisuuksiin ja maistuvia keittiöherkkuja tarttui mukaan erilaisista ruokapisteistä tai jopa ravintoloista, joita kävijät olivat huvin vuoksi perustaneet. Koko Playan ohjelma oli kirjattu pieneen kirjaseen, josta itse ainakin ympyröin kaikki mielenkiintoiset workshopit, esitykset, puhujat ja ruokarastit. Tietenkään kaikkiin aktiviteetteihin et ehdi mitenkään, joten parhaat laitetaan muistiin, ja niistäkin vain muutamaan päästään paikalle.

Black Rock City: A champagne bar.

Ei tietoa minkä leirin jäsenistöä tässä on, ei mitään muistikuvaa, mutta ilmeisesti ollaan kiertämässä BRC:tä ystäväni kanssa ja hauskaa on! Päiväasuuni kuului taisteluvyö, paljon ledinauhaa, suojalasit sekä silinterihattu.

 

Kokonaisuudessaan Burning Mania on vaikea selittää. Jos asiasta kysyy keneltäkään kävijältä, he useimmiten kehottavat käymään itse paikan päällä kokemassa asiat omin käsin. Voin suositella Burning Mania lämpimästi silmiäavaavana kokemuksena. Tapahtuman suurimpia kantavia ideoita ja voimaannuttava tosiasia on se, että 75 000 ihmisen kaupunki ilmestyy kuin tyhjästä parissa yössä - meissä ihmisissä todellakin on joukkovoimaa kunhan vain jaksamme keskittyä tarpeeksi ja suunnitella yhtenäistä tavoitetta communitynä, yhteisönä. Burning Maniin tulo on suomalaiselle todella vaikeaa ja aikavievää, ja se osaltaan varmistaa (jokaisen) kävijän sitoutumisen tapahtuman ideologiaan ja koodistoon.

Käytännön selityksenä kelvatkoon yhteisön lahjoitustalous. Burning Manissa ei tarvita yli viikkoon yhtään dollaria, vaan yhteisö perustuu (ei vaihdantatalouteen vaan) gifting economyyn, jossa jokainen saa tarvitsemansa periaatteella "Playa provides". Useammin kuin kerran on ohikulkija tullut levittämään selkääni aurinkorasvaa kun on huomannut hankaluuteni, ja matkan varrella katuhuutelija kutsuu telttaan sisään hakemaan kylmää itsepantua IPAa. Ai että oli mukavaa kun ihmiset tekivät mukavia asioita toisilleen! Hurjimmat kävijät tulevat Burning Maniin ilman omaisuutta ja ilman vaatteita, ja luottavat siihen, että saavat vaatetta pään päälle ja ruokaa napaan aina kun tarvitsee. Toisaalta paikalle saapuu myös Katy Perry yksityiskonellaan ja muita julkkiksia, jotka asuvat muurien takana valmiiksi kootuissa luksusasunnoissa ja nauttivat Playan tunnelmasta incognitona.

Palatakseni vielä alastomaan mieheen tai naiseen: Playa myöskin provides! Allekirjoitan tämän ihan täysin, tietysti itsekin halusin päivittäin antaa hyvän kiertää: lahjoitin ohikulkijalle kylmän oluen, annoin niskahieronnan tai maalasin kasvomaaleilla toiselle illan bilemeikin - mikä tahansa ilahduttava pieni ele ainakin kerran päivässä tuli tehtyä.

Black Rock City: Dust storm hits a local bar.

Juuri ennen Miehen polttamista Black Rock Cityyn iski kova hiekkamyrsky. Haimme suojaa läheisen pyörivän metalliportin takaa ja valinta osoittautui oivaksi, sillä tyhjän baarin pihalta löytyi sohvat tilanteen ratkaisun odottamisajaksi. Baarimikkokin ilmestyi sisältä ihmettelemään keitä me olemme ja totesi, että tarvitsemme tilkan viskiä virkistymiseksi. Playa provides.

Hauska pointti on myös se, että Black Rock Cityä ja sen taiteellista antia ei olisi mahdollista pyörittää ilman, että insinöörit olisivat suunnitelleet useitakin seikkoja. 75 000 ihmisen vesihuolto, jätehuolto, poliisivoimat, lentokenttä, lainvalvonta sekä liikenneratkaisut eivät ole aivan pieni järjestettävä seikka. Puhumattakaan isompien rakennelmien lujuuslaskennasta ja esiintymislavojen teknisten raidereiden toteutuksista. Lisäksi monet sound campit, valotaideteokset, sekä muut kokemukset vaativat teknistä asiantuntemusta - aina kaasulla toimivasta kivipizzauunista tulta syökseviin megahyönteisiin ja laservaloista liikkuviin platformeihin tai valoinstallaatioihin. Kylläpä Playalta löytyi myös autopesula - ihmisille. Minkälaista tekniikka pitää käyttää, että autopesulan likavedet eivät karkaa aavikon herkkään pintaan? (Diplomi-)insinöörille haasteita BM:ssä riittää vuodesta toiseen. Varsinkin pukeutumisen ja taiteen katsomisen sekä itse taitelun suhteen!

Black Rock City: The Temple

Black Rock Cityn asukkeja matkalla temppeliin. Temppeli oli rauhoittumisen tyyssija, jossa itse kukin saattoi käsitellä rankkoja asioitaan elämässään. Useimmiten temppeliin jätettiin viestejä rakkaille, lähimmäisille ja myös kuolleille. Festivaalin lopuksi temppeli kaikkine viesteineen poltetaan tuhkana ilmaan. Temppelin palamisen katsominen oli vapauttava kokemus.

Black Rock City: Temple courtyard.

Temppelin piha oli yksi paikoista, joissa kameran käyttö ei ollut käsittääkseni kiellettyä, mutta hyvän maun mukaisesti ikuistin itselleni vain yhden valokuvan mietteliäistä ihmisistä.

Black Rock City: Catacomb of Veils by night.
Catacomb of Veils yöaikaan. Pyramidit eivät koskaan valmistuneet, mutta ne avattiin yleisölle viikon puolivälissä. Itse tyydyin vain katsomaan katakombeja, sillä Playalla oli liikaa muuta mielenkiintoista nähtävää.

 

Black Rock City: Night time scenery.

Yöllinen Black Rock City oli henkeä salpaava näky: tässä maisema Red Rooster Ranch -baarin katolta, joka siis oli liikkuva punainen saluunan näköinen baari.

Kaikki kävijät tulevat Burning Maniin osaltaan kontribuoimaan yhteisen hyvän eteen. Se tarkoittaa, että voit olla oma itsesi ja tuoda yhteisöön omasta persoonastasi kumpuavia asioita, esityksiä tai taitoja. Eräät siistit suomalaiset luonnollisesti ajoivat paikalle vanhaan keltaiseen koulubussiin rakennetun aidon puusaunan ja riittävästi klapeja! Puusauna tietysti voi palaa, joten sauna-auton kylkeen rakennettiin kiitoradalta näyttävä pelastustie, jota pitkin paloautot pääsevät sammuttamaan hätätilan yllättäessä!

Henkilökohtaisesti halusin kontribuoida tutustumalla uusiin ihmisiin ja tuomalla suomalaista kulttuuria (englannin kielisten) sitsien muodossa aavikolle. Halusin tehdä videon kokemuksesta, joten pyörin GoPro päässä ympäriinsä, mutta video odottaa vielä käytännön kliksuttelua videoeditorisoftalla.

 

BRC:n aavikko-osuutta kutsutaan Playaksi ja jokaisella pitää tottakai olla Playa Name, jonka voi saada vain pyyteettömästi ja yllättäen toiselta burnerilta. Itse sain omani viinibaarissa Playa Princess -nimiseltä henkilöltä kesken bar hopping -kierroksen, jolle olin lähtenyt polkupyörällä ystävieni kanssa iltaa viettämään. BRC on Helsingin keskustan kokoinen alue, joten aivan kävellen ei kannata paikasta toiseen suhailla yleensä. Hyvänä vaihtoehtona polkupyörille ovat erilaisten art carien tarjoamat kyyditykset. Eräänä päivänä illanviettoni päättyi seuraaviin maisemiin.

Black Rock City Burning of the Catacomb of Veils at sunrise.

Catacomb of Veils oli suurimpia Burning Man 2016 -festivaalin rakennelmia ja tämä nappaamani kuva on yksi hienoimpia, joita olen nähnyt tämän vuoden festivaalilta. Hetki oli ainutlaatuinen ja tärkeä allekirjoittaneelle, vaikka en jakanutkaan hetkeä kenenkään kanssa. Ystäväni olivat nukkumassa kun katakombit paloivat. Kuvassa puurakennelmat ovat aivan hajoamispisteessä.

Black Rock City: Catacombs burning a moment after sunrise.

Tämä kuva menee ajassa taaksepäin edelliseen kuvaan verrattuna.

Katakombit sytytettiin auringonnousun aikaan tuleen. Aurinko näyttää olevan jo noussut horisontista, sillä tulen valtava energia kasvaa hiljalleen valtavaksi pauhuksi ja ottaa oman aikansa. Taustalla soitettiin rytmikästä maailmanlopun bassovoittoista rytmimusiikkia. Hetki oli hienointa, mitä olen ikinä varmastikaan kokenut. Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin silti kuvalla ei voi selittää tunnetta, tai sitä miltä tuntuu kun katselet valon leikkiä väsymyksestä piittaamatta, korviisi kantatuu alkukantainen rytminen rumpujen hakkaus, aurinko on vielä kylmä kuin jääpuikko ja tuli lämmittää naamasi paistuvan kuumaksi. Itselläni ei ainakaan insinöörin objektiivinen kantti kestänyt, vaan tippa jos toinenkin tirahti silmäkulmaan. Tilanteessa tajuaa, kuinka ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta voi syntyä jotain valtavan kaunista.

Black Rock City: View from the top floor of one of the art pieces (The Lighthouse).

Maisemat Majakan huipulta olivat huiman hienot. Tuulinen sää ajaa hiekan liikkeelle ja välillä pienet hiekkamyrskyt peittävät pahaa-aavistamattoman pyöräilijän näkyvyyden.

 Black Rock City: Tunnel of Destiny.

Taidefestivaalilta löytyy uskomattomia taideteoksia, joilla saa aikaan uskomattomia visuaalisia elämyksiä sekä niin, valokuvia.

 

Monet taideinstallaatiot aavikolla henkivät ihmisten pyyteetöntä hyvyyttä ja luovuutta, jollaista ei näe palkkatöissä. Rentouduin valtavasti Burning Manissa, ja palkkatöistä saadut potkut vaihtuivat hymyyn ja luottamukseen omista taidoista ja näkemyksestä siitä, mikä on oikein ja mikä on hyvää ja mikä on tekemisen arvoista. Vaikka Burning Man tuli päätökseen syyskuun 5. päivänä, jäi mieleen pysyvä muutos Burning Manista: elämä on tehty elämistä varten eikä stressaamista varten. Työpaikalla on mahdotonta miellyttää ketään - voit tehdä vain parhaasi ja nauttia työn hedelmistä jälkeenpäin. Tai oikeastaan, kaikesta pitäisi nauttia juuri tässä hetkessä. Tulevaa ei ole vielä ja mennyt on kadonnut.

Opin Burning Manissa ehkä kaikkein eniten sen, että olemassa on vain tämä hetki ja siitä pitää nauttia riippumatta siitä kuinka pahalta tuntuu tai kuinka ärsyttäviä muut ihmiset sinun mielestäsi juuri nyt ovat. Myös oma-aloitteisuus, hulluttelu ja kivojen asioiden tekeminen tuntuivat tuovan lisää puhtia tekemiseen festareilla, miksei siis myös työelämässä? Välillä tuntuu, ettei suomalaisessa työelämässä nuoret työntekijät pysty kontribuoimaan tai muuttamaan pinttyneitä toimintatapoja, mutta Burning Manissa se onnistuu sillä sekunnilla, kun alkaa vain tekemään. Ja se on hienoa.  

Black Rock City: Da Vinci's man burned down.

Palava Mies poltettiin lauantai-iltana ja jäljelle jäävän tuhkan sekaan jäi metallirakennelmia, jonka ympäri ihmiset tanssivat alasti vastapäivään. Se kuulemma tuottaa hyvää onnea ensikertalaisille, joten pitihän sitä nyt sitten itsekin testata!

Black Rock City: Playa morning sun.

Välillä maisemat olivat kuin suoraan Tähtien Sota -elokuvista. Tässä ollaan selvästi Tatooinella.

 

Myöskin muut Aalto-yliopiston ja TKK:n kasvatit olivat tyytyväisiä viikon irtiottoonsa ja palasivat iloisin mielin kotiin vieden mukanaan aimo annoksen uusia kokemuksia. Vaikka matka oli erittäin fyysinen ja ruumiinkulttuuri kukoisti puolipukeisten tulitanssijoiden ja bilekansan muodossa Burning Manissa, jäi siitä pysyviä muutoksia silti vain omaan henkiseen statukseen. En tunne itseäni valaistuneeksi, mutta tunnen, että näin vilauksen siitä elämästä, mistä ihmiset ovat alkujaan lähteneet, vain saapuakseni takaisin nykyajan moderniin maailmaan. Viikon askeettisen elämän jälkeen kaikki nykyajan mukavuudet ovat tervetulleita ja osaan arvostaa mukavuuksia aivan eri tavalla. Kaikki itsestään selvät asiat muuttuivat vähemmän itsestään selvyyksiksi 10 aavikolla vietetyn yön jälkeen.

Totta puhuen jäi aavikkoseikkailusta fyysisiäkin muistoja: nimittäin sormenpäistä heikkeni tunto noin 4 viikoksi, koska auringon kuivattama ja syövyttävän hiekan piiskaama herkkä iho sai hittiä ilmeisen paljon Nevadan kuivassa ilmassa, vaikka en siinä tilanteessa mitään ongelmaa huomannutkaan ja rasvasin käsiä myöskin innokkaasti päivittäin.

Black Rock City: Good Night Deep Playa

Syvällä Deep Playalla oli taideteoksia, joita suurin osa vieraista ei varmasti koskaan nähnyt. Yöllinen laajakulmaoptiikalla otettu kuva antaa hyvän kuvan siitä, miltä Black Rock Cityn skyline näytti yöllä. Hyvää yötä BRC.

 

Henkisesti virkistyneenä ja kokemusta rikkaampana palasimme loputtoman autojonon mukana kaupunkiin, ja nautimme selviytymisen johdosta illallisen Peppermillin 5 tähden kasinoresortilla. Tilasimme pöydän täyteen ruokaa ja hedelmiä ja joimme kuohuviiniä kunnes vatsamme olivat täynnä. Pehmeässä sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen uimme allasosastolla ja tuumimme, että ystäväni joutuvat palaamaan huomenna Suomeen. Aavikolla käyneen auton pesemiseen käytimme 5 tuntia ja itse jäin vielä viikoksi Kaliforniaan nauttimaan San Franciscon, San Josen ja Santa Cruzin maisemista.

Jos Sinua kiinnostaa kuulla lisää Burning Manista tai lähteä käymään festivaalilla, kannattaa tutustua muiden tarinoihin ja kuviin osoitteessa http://burningman.org/ sekä lukea Aalto University Magazinen Issue 15:ta Burning Man -artikkeli (https://issuu.com/aaltouniversity/docs/aum-15_www_hq). Tapahtuma on kokonaisvaltainen kokemus, ja siksi itselläni on edessä vielä Suomen kävijöiden Decompression -tapahtuma joulukuussa, jossa voin lähimmäisten ystävieni kanssa käsitellä aavikkokokemuksen tapahtumat ikään kuin debriefingin hengessä. Kiitos kun luit tämän jutun ja toivottavasti nähdään AS-alumnit ry:n tapahtumissa sekä Burning Manissa vuonna 2018!